Sukupuoli on pääasiassa biologinen ominaisuus, koska sukupuolielimet ja lisääntyminen määrittelevät paljon kumpaa sukupuolta on. Kuitenkin jos mieli on täysin eri mieltä sukupuolesta ja kokee olevansa täysin toinen kuin keho kertoo. Sukupuolta voi katsoa olevan siis kahta erilaista. Toinen siis on biologinen sukupuoli (SEX), joka on kehoon liittyvä ja sisäinen sukupuoli (GENDER) on taas aivoista riippuvainen oma kokemuksemme omasta sukupuolestamme. Sosiaalisilla rooleilla on myös suuri vaikutus siihen miten koemme itsemme. Esimerkiksi jos vanhemmat kehuvat aina hyvänä poikana tai hyvänä tyttönä, vahvistaa se myös meidän kokemustamme sukupuolestamme. Sukupuoleen vaikuttaa siis aina sosiaaliset, biologiset ja kulttuuriset tekijät.
Biologisen sukupuolen arvioinnissa on otettava myös huomioon se, että jotkut ihmiset syntyvät molempien sukupuolten sukuelimien kanssa. Tällöinkin sukupuolen "valinta" pohjautuu siihen, mihin sukupuoleen henkilö itse kokee kuuluvansa.
Hormonit vaikuttavat vahvasti fyysiseen sukupuoleen, mutta hormonien ei voi katsoa suoraan vaikuttavan mielen sisäiseen sukupuoleen, mutta esimerkiksi naisen raskauden aikana erittyvät hormonit vaikuttavat myös naisen mieleen ja lisää esimerkiksi kiintymystä lapseen. Voi siis katsoa, että hormonit näin vaikuttavat myös mielen sisäisiin tuntemuksiimme, mutta se vaikuttaako kehoon vaikuttavat sukupuolihormonit meidän mielemme sukupuoleen on täysin eri asia.
Sukupuolia on tutkittu paljon ja erityisen mielenkiintoisena kohteena on ollut Batistan suku, jota McGinley tutki 1970-luvulla. Suvussa siis syntyi tyttölapsia, mutta 12 vuoden iässä heidän vaginansa umpeutui ja heille kasvoi penis. Heillä siis oli ollut XY kromosomit, eli miehen sukupuolikromosomit, mutta jostain syystä ne eivät olleet näkyneet heidän lapsuudessaan. Heitä oli kohdeltu kuin tyttöinä siihen asti, mutta heillä ei ollut kuitenkaan mitään ongelmaa sopeutua uuteen sukupuoleensa miehenäkään. He tekivät ns. "miesten töitä", menivät naimisiin naisten kanssa ja heitä kohdeltiin kuin miehiä.
Toista tutkimusta (1974) tehtiin Reimerin kaksosista, joista toiselta lääkäri John Money vahingossa poisti peniksen ympärileikkauksessa. Tämän jälkeen hän esitti lapsen parhaaksi olevan hänen kasvattamisensa tyttönä. Häneltä poistettiin kivekset ja muotoiltiin jonkinlainen vagina, mutta hormonihoitoihin hänen vanhempansa eivät suostuneet. Tämä kaksonen lopulta päätyi itsemurhaan aikuisellä iällä.
Smithin ja Lloydin tutkimuksessa äitejä kehotettiin leikkimään heille tuntemattomien lasten kanssa, jotka oli puettu joko vaaleanpunaiseen tai vaaleansiniseen. Heille oli myös annettu nimet jotka viittasivat selvästi jompaan kumpaan sukupuoleen. Äideille ei kuitenkaan kerrottu lasten sukupuolia. Äitien kommunikointia lasten kanssa analysoitiin ja huomattiin, että äidit kohtelivat lapsia heidän nimensä ja pukeutumisensa mukaisesti joko poikana tai tyttönä. Tytöiksi katsotuille lapsille esimerkiksi annettiin nukkeja tai pehmoleluja ja pojiksi luultujen kanssa äidit olivat paljon aktiivisempia ja heille annettiin esim. autoja tai muita "poikien leluja". Tästä siis pystytään näkemään, että suuri osa meidän sukupuoli-identiteetistämme tulee kasvatuksestamme vanhemmilta ja kulttuurisista normeista. Sukupuolemme vaikuttaa siihen miten muut ihmiset meitä kohtelevat.
Kuhn ryhmineen tutki 2-3 vuotiaita lapsia. Heille annettiin paperinuket Michael ja Lisa ja heiltä kysyttiin, että kumpi sanoisi todennäköisemmin esim. "haluan auttaa äiti" tai "tykkään taistella". Tulokset osoittivat, että jo pienillä lapsilla on stereotypioita sukupuolista, mutta tulokset eivät kuitenkaan olleet systemaattisia. Eli toisinaan lapset laittoivat niitä toisinkin päin. Näihin tietysti vaikutti lasten oma persoonallisuus ja se miten heitä on kasvatettu.
Sukupuolia on tutkittu paljon ja erityisen mielenkiintoisena kohteena on ollut Batistan suku, jota McGinley tutki 1970-luvulla. Suvussa siis syntyi tyttölapsia, mutta 12 vuoden iässä heidän vaginansa umpeutui ja heille kasvoi penis. Heillä siis oli ollut XY kromosomit, eli miehen sukupuolikromosomit, mutta jostain syystä ne eivät olleet näkyneet heidän lapsuudessaan. Heitä oli kohdeltu kuin tyttöinä siihen asti, mutta heillä ei ollut kuitenkaan mitään ongelmaa sopeutua uuteen sukupuoleensa miehenäkään. He tekivät ns. "miesten töitä", menivät naimisiin naisten kanssa ja heitä kohdeltiin kuin miehiä.
Toista tutkimusta (1974) tehtiin Reimerin kaksosista, joista toiselta lääkäri John Money vahingossa poisti peniksen ympärileikkauksessa. Tämän jälkeen hän esitti lapsen parhaaksi olevan hänen kasvattamisensa tyttönä. Häneltä poistettiin kivekset ja muotoiltiin jonkinlainen vagina, mutta hormonihoitoihin hänen vanhempansa eivät suostuneet. Tämä kaksonen lopulta päätyi itsemurhaan aikuisellä iällä.
Smithin ja Lloydin tutkimuksessa äitejä kehotettiin leikkimään heille tuntemattomien lasten kanssa, jotka oli puettu joko vaaleanpunaiseen tai vaaleansiniseen. Heille oli myös annettu nimet jotka viittasivat selvästi jompaan kumpaan sukupuoleen. Äideille ei kuitenkaan kerrottu lasten sukupuolia. Äitien kommunikointia lasten kanssa analysoitiin ja huomattiin, että äidit kohtelivat lapsia heidän nimensä ja pukeutumisensa mukaisesti joko poikana tai tyttönä. Tytöiksi katsotuille lapsille esimerkiksi annettiin nukkeja tai pehmoleluja ja pojiksi luultujen kanssa äidit olivat paljon aktiivisempia ja heille annettiin esim. autoja tai muita "poikien leluja". Tästä siis pystytään näkemään, että suuri osa meidän sukupuoli-identiteetistämme tulee kasvatuksestamme vanhemmilta ja kulttuurisista normeista. Sukupuolemme vaikuttaa siihen miten muut ihmiset meitä kohtelevat.
Kuhn ryhmineen tutki 2-3 vuotiaita lapsia. Heille annettiin paperinuket Michael ja Lisa ja heiltä kysyttiin, että kumpi sanoisi todennäköisemmin esim. "haluan auttaa äiti" tai "tykkään taistella". Tulokset osoittivat, että jo pienillä lapsilla on stereotypioita sukupuolista, mutta tulokset eivät kuitenkaan olleet systemaattisia. Eli toisinaan lapset laittoivat niitä toisinkin päin. Näihin tietysti vaikutti lasten oma persoonallisuus ja se miten heitä on kasvatettu.
Sitten siirryimme seuraavaan aiheeseen:
Psyykkinen ja sosiaalinen motivaatio
Mitkä ulkoiset tekijät motivoivat sinua eniten?
Laita seuraavat tärkeysjärjestykseen:
- Sanallinen kiitos, kannustus 1.
- Rangaistus tai rangaistuksen pelko 4.
- Kasvojen menettämisen pelko 5.
- Rahapalkkio 7.
- Suostuttelu, vetoaminen 2.
- Jokin muu palkkio, kuten kirjapalkinto 6.
- Ei-materiaalinen palkkio 3.
- Jokin muu tekijä 8.
Näissä on kuitenkin huomioitava se, että näiden asioiden motivoivuus riippuu paljon tilanneyhteydestä. Jokin asia voi motivoida tietyssä tilanteessa enemmän kuin jokin muu normaalisti.
Sitten meidän piti palautella mieleemme mikä oli Martin Fordin motivaatioteoria=kolmen tekijän motivaatiomalli
Se on esimerkki kognitiivisesta motivaatioteoriasta. Se koostuu kolmesta osasta, jotka vaikuttavat motivaation syntyyn, ja jos yksi osa puuttuu, motivaatio kärsii.
Ensimmäinen osa on tavoite. Ihmisellä pitää olla jokin tavoite jota kohti hän työskentelee. Tavoitteen voi jakaa myös osatavoitteisiin.
Toinen osa on se, että uskoo pystyvänsä ja odottaa onnistuvansa. On osattava arvioida omat valmiutensa ja ympäristön tarjoama tuki.
Kolmas osa on tunteet eli emootiot. Kun koet onnellisia tunteita jonkin asian parissa, se vetää sinua itseään kohti, ja se antaa sinulle voimia työskennellä saavuttaaksesi asioita.
Läksyksemme tuli miettiä miten vaikuttaisi opiskeluumme 1000€ kiinteä kuukausipalkka, jonka saisimme käymällä koulussa.
- Se vaikuttaisi luultavasti niin, että ei tarvitsisi miettiä niin paljon vapaa-ajalla miten paljon rahaa käyttää ja kuinka tiukilla rahatilanne on. Tällöin voisi keskittyä kunnolla opiskeluun, kun ei tarvitse murehtia raha-asioita. En usko, että se vaikuttaisi muuten opiskeluuni, koska se ei kuitenkaan olisi riippuvainen siitä miten hyvin pärjään vaan kuhan käyn koulussa. Jos saisin sen 1000€ sen mukaisesti kuinka hyviä numeroita saisin, se saattaisi vaikuttaa opiskeluuni ihan positiivisesti, mutta silloin motiivini opiskelulle ei olisi, enää oppia itseäni varteen vaan vain saadakseni rahaa.
Toinen tehtävämme oli pohtia minkälaisia motiiveja syömiseen ja juomiseen voi liittyä biologisesta, sosiaalisesta ja psyykkisestä näkökulmasta.
Biologisesta näkökulmasta motiivimme tietysti on tyydyttää nälkä ja jano. Kehomme tarvitsee tietyn määrän energiaa ja nestettä toimiakseen kunnolla.
Sosiaalisesta näkökulmasta syöminen ja juominen ovat hyvin tärkeitä. Syöminen on usein sosiaalinen tilanne. Syömme yhdessä perheemme kanssa tai ystäviemme kanssa koulussa. Sosiaaliset tilanteet ovat tärkeitä ystävyyssuhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen, ja saamme mielihyvää hyväksytyksi tulemisesta ja joukkoon kuulumisesta.
Psyykkinen näkökulmasta niiden voi katsoa olevan tärkeitä, koska jotkin ruoka-aineet tuottavat mielihyvää ja saa tunteen perustarpeiden tyydyttymisestä, jolloin voi alkaa luoda muita asioita, koska perustarpeista ei tarvitse enää huolehtia.
