maanantai 16. maaliskuuta 2015

11. tunti

Tunnin aluksi katsoimme läpi tunnetaidoista tehdyt testit ja sen jälkeen aloimme katsomaan dokumenttia pelosta WTC tornien kaatumisen jälkeisestä ajasta ja ihmisistä, joihin se oli vaikuttanut.
Dokumentin nimi oli Pelon kätketyt kasvot.

Pelko on kamala tunne. Se on kaikille synnynnäinen ja se leviää hyvin helposti. Joseph LeDouxe on tutkinut paljon pelkoa ja minkälainen asema sillä on aivoissamme.

Dokumentissa käsiteltiin traumaperäistä stressihäiriötä. WTC tornien kaatuminen vaikutti moneen ihmiseen hyvin vahvasti. Monelle se laukaisi traumaperäisen stressihäiriön jo itsestään, kun taas toisilla tapahtumat aktivoivat jo aikaisemman elämän traumat jotka saivat aikaan stressihäiriön.
Ihmisillä tutkittiin myös sitä, miten heidän sijaintinsa onnettomuuteen nähden vaikutti heidän muistiinsa. Ne jotka olivat olleet lähempänä WTC iskuja muistivat siihen liittyvät asiat paljon tarkemmin, kuin ne jotka olivat nähneet sen esim. telkkarista.

Ihmisten tavalle jähmettyä pelosta on oikeastikin evolutiivinen pohja. Kun on nähty jotakin pelottavaa, on tällöin iskenyt taistele-pakene-jähmety reaktio. Jos ei ole pystynyt taistelemaan tai pakenemaan, turvallisin vaihtoehto on jähmettyä paikalleen. Tällöin todennäköisyys, että vihollinen huomaa sinut on paljon pienempi.

Ihmisiltä tutkittiin myös sitä, voiko pelolle alttiutta tutkia. Kuten aikaisemmin sanoin, pelko on synnynnäinen ominaisuus kaikilla, mutta toisaalta se opitaan myös muilta ihmisiltä ympärillä. Erityisesti vanhemmat vaikuttavat meidän pelkoihimme kertomalla meille mihin ei saa koskea, koska se on vaarallinen ja opimme pelkäämään asioita vain katselemalla vanhempiemme reaktioita pelottaviin asioihin. Myös ympäristöllä on vaikutusta meidän pelkoihimme. Kykymme oppia muilta pelkoja ja sympatioida pelon tunnetta, johti myös siihen, että ihmiset jotka eivät olleet WTC iskuissa itse, tunsivat ahdistusta ja pelkoja.

Tällaiset traumat jättävät aivoihimme anatomisen muutoksen. Se johtuu aivojen plastisuudesta, jolloin kun koemme jotain hyvin traumaattista, muuttuvat synapsiyhteydemme.

Dokumentissa tuotiin esille myös sellainen asia, että miten pelolle altistaminen muuttaisi pelkoa. Ideana siis oli se, ett jos ihmiset altistettaisiin pelolle ja annettaisiin pilleri joka estäisi pelkomuiston muodostumisen, ei henkilö enää pelkäisi asiaa. Tutkijat totesivat, että se kyllä voisi periaatteessa toimia, mutta realistisesti se ei ole mahdollista.


Läksyksi tuli tehdä s. 99 tn 2,5,7

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti